Tulin tänään rankan kouluviikon jälkeen halki Pornaisten snowlandian ystäväni Neenan luokse. Kotona nukuin jo päikkärit vahingossa, mut mua nukutti koko illan aika paljon. Itseasiassa mä nukun nyttenki. En ees kai nyt oo Empsu, vaan oon just se Neena. Tulin lisäilemään näitä kuvia nyt kun toi pikkunen uinuu vieressä, söpösti peitto yli korvien.
Musta on kivaa ja vähän myös hassua, et ollaan Empsun kanssa viimmisen vuoden sisällä tutustuttu paremmin. Ollaan koettu yhes asioita, puhuttu kaikesta mikä vaan ikinä meitä mihinkää suuntaan liikuttaa. Ja sen vuoden sisällä meistä on tullu niin hyvät ystävät että me voidaan kans olla kahestaan jossain ja olla vaan hiljaa, jos siltä tuntuu. Se on varmaan ystävyyden isoin kynnys ylitettävänä; että ei oo mitään paineita olla toisen kanssa. On just silleen, milleen on.
^ tää on just sellanen millanen Empsu on.
Empsu on pienistä asioista nauttija, hetkeen heittäytyjä. Arvostan kauheesti sitä, että hän nytki luottaa muhun niin paljon että antaa mulle vapaat kädet tän tekstin kanssa, vaikka voisin tähän mitä vaan trollaa-pollaa jos tahtoisin. En edes kertonu yhtään mitä aijon tähän tehä. En mä ees tienny, mut hetki kerrallaan fiilispohjalta kaikki syntyy, eiksniin? Tykkään nähä Empsun ilosena, mut tykkään nähä sen myös surullisena. En tyksi siks, että on surullinen vaan tykkään siks, että hän uskaltaa olla mun edessä surullinen. Vaikka harvoinhan tyttöseni sitä on, ihme söpö (ja ylikuormittunut sanaan söpö).
Meillon Emilian kaa aika paljon yhteisiä kavereita, pyöritään aika paljon samoilla kulmilla ja pidetään paljon yhteyttä. Se on kivaa ja hymyilyttää et Empsu uhraa aikaansa paljon kavereille vaik sillä on se aina-niin-stressaava lukio siinä oheessa. (ite oon siis viettelemässä elämäni kivointa ja ainutta välivuotta, syksyks on kyllä jo opiskelupaikka varma joten sitte alkaa taas arki...eikä kyllä haittaakkaan :) musta tulee näillänäkymin valokuvaaja, ja lopulta haluisin päätyä rikostutkijaks..)
Oho nelkkukelkku on hutiperin :( (sääntö numero yksi: älä paljasta virheitäsi.....)
Munki täytyy varmaan alkaa pikkuhiljaa lytistää läppäri pienempään muotoon ja antaa silmien laskeutua kiinni, kun tän akku alkaa olee niin finiitto ettei kauaa enää elellä. Toki voisin laittaa laturin seinään, mut se johto menis noin suunnilleen suoraan Empsun naaman päältä...
Tässä myös mun kissa pikkunen tuitui Miikkuseni (eikä se tosissaa kärsi noin paljoo ku mitä se antaa ilmeestään olettaa. Sil on vaan usein aina nälkä, ja siks se näyttää niin söpön raukalta).
Simmut umpeen ja auki vasta aamulla, toivotaan etten pyöri yöllä hirveesti ja tipu Empsun päälle, iik!
p.s. this is who i really am,...
