Naurava poika valokuva-albumissa

Auringon paistetta, jääaavikolta näyttävä järvi, mustavalkoisia valokuvia, vanhojen kirjojen tuoksuja, paljon vanhoja tarinoita ja muistoja.

Olen aina tykännyt historiasta, erilaisista tarinoista ja ihmiskohtaloista. Rakastan kuunnella mummin elämän tarinoita, selata vanhoja mustavalkoisia kuvia ja tutkia kellastuneita kirjoja, joiden sivut irtoilevat liimauksistaan. Toivon pystyväni hypätä nuoren mummini silmiin ja nähdä kaiken sen minkä hän on nähnyt. Nähdä omin silmin sen maailman, joka on enään nähtävillä liikkumattomana paperilla, ja katoavan joskus unohduksiin.

Kohti korkeuksia

Mulla ei ole mitään ihmellistä kerrottavaa. Siinähän se viikko meni koti-koulu väliä ravaten, välillä vähän kuumeisena ja väsyneenä. Eilen rikoin arkea ja kävin moikkaamassa kaveria teen ja välipalan merkeissä, mikä oli ehkä tähän mennessä viikon sosiaalisin kohta!  Tänään olisi tarkoitus mennä viettää iltaa toisaalle, että ehkä mä nousen taas täältä pohjalta sosiaalisen elämän pariin. :D