perjantai 16. marraskuuta 2012

Kaikki kiiltävä ei ole aina kultaa


kuva by: Neena
 ''Kaikki kiiltävä ei ole aina kultaa'', näin isä tokas mulle kun keskusteltiin kerran kuinka paljon maailmassa on pahaa, ja kuinka monista läheisistäkin ihmistä paljastuu yllättäviä, toisinaan ikäviä salasia puolia. Musta toi oli hyvin sanottu ja noi sanat ovat siitä asti jääneet mieleen pyörimään. Mä oon itekin joutunut ajattelemaan toisinaan tolleen. Miksi jostain läheisestä henkilöstä sitten on paljastunut sellasia puolia? Loppuen lopuksi sitä tulee vain ajatelleeksi, että mitä jos joku muu ajattelee musta samalla lailla. ''Mä en ois ikinä uskonut että Emilia on oikeasti tollanen? Mä kun aina luulin että oon tuntenu sen, mutta nyt tuntuu että en tunne siitä puoliakaan.'' Ehkä se juttu onkin siinä, että vaikka me kaikki koitetaan aina olla niin täydellisiä, nii ei me voida kullaks muuttuu. Toisinaan mäki koitan aina olla niin täydellinen ja tavoittaa sitä täydellisyyttä. Olla itelle ihan hemmetin kriittinen. Silti jokainen ei tule tuntee ikinä itteensä vaan me etsitään sitä omaa koko ajan. Omaa ''ei ikinä''-täydellistä minää.
-Emilia

3 kommenttia:

  1. Iih Empsu,pystyn samaistumaan tohon sillä oon joutunu kattonu monen monta kertaa nyt menneisyyteen ja nähny puolii ihmisestä jonka kuoren alle olin päässy. Se inhottaa ku on ollu pitkää sokee vaik on seissy iha vieressä,mut sanotaan et jälkiviisaus opettaa ja menneisyyteen on pakko kattoo jos haluu päästä seuraavan kiven yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla että joku tajus tän pointin ja pysty samastuu! (: Ja toi ihan totta että menneisyyteen on pakko katsoo, jotta omat ajatukset selvenis. toisaalta sieltä pois pääseminen ei kyllä ole aina yhtä helppoa..:/

      Poista
    2. Jep niin on. Pitää vaa yrittää ja ajatella positiivisesti ! :)

      Poista