Löysin kaapistani vanhat vesivärit. Kauankohan siitä on, kun viimeksi olen käyttänyt niitä? No, päätin ottaa ne pitkästä aikaa testaukseen, joten raivasin lattialle tilaa ja aloin maalaamaan. Siitä ei loppuen lopuksi tullut yhtään mitään, ja kauhea totuus paljastui silmieni edessä. Olin todellakin menettänyt intohimoni koko touhuun.
Se mitä sainkin aikaseksi, ei ollut täynnä intohimoa kun mitä olisin muutama vuosi sitten saanut aikaan. Nyt paperille oli ilmestynyt vain tylsääkin tylsempi puu, ja sekin tylsästi mustana. Kaikki tuntu yhtäkkiä hirveen vaikealta. Ehkä musta ei tulekaan sitä taitelijaa, mistä pienenä aina unelmoin.
Toisinaan niistä pienemmistäkin unelmista luopuminen tuntuu toisinaan vaikealta. Vaikka kuinka tietäisin, että voisin panostaa piirtämiseen jotta saisin pidettyä taitoa yllä, ei mulla ole minkäänlaista intohimoa harrastusta kohtaan. Välillä tuntuukin että heittäisin koko elämäni hukkaan asian takia. Miksi? Koska kaikkeen kyllästyy aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti